Silva Simulation
Nature and its effects have again been studied. We should go to the forest. It calms and produces health effects. Why not go there just because it is? Not because one gets the benefits? For all of us nature and forest are different things. Many people need to know the benefits before they are interested in going to a natural environment.
Fortunately, we still have forests. True forests, areas with dense trees and undergrowth, even animals.
But what kind of forests do we have in the future? Are there any? What about simulated nature? When will the first forest park be built, for example, in a shopping center? What kind of simulation does it need? Picture, sound, smell, the feel of material and structure? Flexibility under your feet? The right sound of wind in the winter woods, a fallen tree lying against each other and the mist that floats in different shades of gray?
I have no answer to what is the most important element in forest. It consists of many things. Forest is never silent. It is actually quite noisy. It is a continuous wobble, slow-moving powerful movement. Sometimes it is scary. Usually it’s quite wonderful.
The experience of landscape and nature can be great for a person if he just recognizes it. On the other hand, seeing the landscape from the distance can also be as powerful as entering the forest. Future forests and different nature experiences may be very different for future generations. I feel like we’re losing the forest. Current life seems to be as lost. We should read the wind and worry. The winds nowadays are more restless.
Silva I-IV, 2018
Pigment print, 25mm fotosec
mp3 audio track
—
Metsän simulaatio
Luontoa ja sen vaikutuksia on taas tutkittu. Metsään pitäisi mennä. Se rauhoittaa ja tuottaa terveysvaikutuksia. Miksei sinne voisi mennä vaan sen takia että se on? Ei siksi että siitä saa? Meille kaikille luonto ja metsä on eri asioita. Monet tarvitsevat hyödyn, ennen kuin voi mennä toteuttamaan luontokokemusta.
Onneksi meillä on vielä metsiä. Oikeita metsiä, alueita joissa on tiheästi puustoa ja aluskasvillisuutta, eläimiäkin.
Mitä metsät ovat tulevaisuudessa? Onko niitä? Entä simuloitu luonto? Milloin aletaan rakentaa ensimmäistä metsäpuistoa vaikkapa kauppakeskukseen, johon mennään viettämään aikaa? Mitä sellainen simulaatio tarvitsee? Kuvastoa, ääntä, tuoksua, materiaalin tuntua? Joustavuutta jalan alle? Sopivan etäältä kuuluvaa korpin raakuntaa? Miten saadaan aikaan juuri oikeanlainen ja uskottava talvisen metsän jäätyneiden oksien ripse, toinen toistaan vasten nojaavan puun nariseva valitus ja harmaan eri sävyissä leijaileva sumu?
Minulla ei ole vastausta siihen mikä metsässä on oleellisinta. Se koostuu monista asioista. Kun keskittyy, niin oikeastaan eniten se on kohinaa, huminaa ja ripellystä. Naksumista, natinaa ja ripsettä. (Eikös se ole juuri sitä taustahälyä ja kohinaa josta haluamme eroon?). Metsä ei ole koskaan hiljainen. Se on jatkuvaa huojuntaa, hidastempoista voimakasta liikettä. Se on joskus pelottavaa, tai ainakin se on huikeaa. Metsä on oikeastaan aika ihmeellinen.
Maiseman ja luonnon kokemus voi olla ihmiselle suuri, jos sen vaan osaa tunnistaa ja huomioida. Toisaalta, myös maiseman etäältä katsominen voi kokemuksena olla yhtä voimakas kuin metsän sisään meneminen. Tulevaisuuden metsät ja erilaiset luontokokemukset saattavat olla hyvinkin erilaisia tuleville sukupolville. Minusta tuntuu, että me menetämme metsän. Tämänhetkinen elämä tuntuu olevan yhtä menetystä. Meidän pitäisi lukea tuulta ja huolestua. Tuulet ovat entistä levottomampia.
Silva I-IV, 2018
Pigmenttivedos, 25mm fotosec
mp3 –ääniraita
(Click the images for right and larger size)
